Tipujen kunto riippuu muustakin kun hautomakoneesta. Siihen vaikuttaa ruskuaispussin sisältö, mihin on vaikuttanut emokanan terveys ja hyvinvointi. Mikäli emokana on ollut hyvässä kunnossa, tipulla on hyvät eväät ja tipu voi erinomaisesti. Mikäli näin ei ole, niin niin tipu tarvitsee lisäravinteita. Emokanojen kuntoa ei tiedä, kun munat hankkii. Annan tipuille Supervit D vitamiinia juomaveteen. Olen huomannut, että se saa aikaan hyvän kasvun, tiput voi hyvin, varttuvat terveinä ja kehittyvät hyvin.

Mikäli samoilal käsillä, vaatteilla, käsittelee tipuja ja aikuisia kanoja, voi tuoda tipuille useat eri virukset omasta kanalastaan. Oireetonkin kana voi levittää useita viruksia, ib, mycoplasma, ilt ym, leviävät ihon, sierainten, vaatteiden, hiusten käsien välityksellä,

On tutkittu, että ihmisen sieraimissa, hiuksissa, vaatteissa ym virukset pysyy useita tunteja hegissä ja näin leviävät kanalasta tipuihin tai vieraassa kanalassa käydessään tuo pöpöt kotiinsa. Tästä syystä ei ole hyvä mennä viemään, tai hyvä käydä hakemassa tauteja naapurin kanalasta. Kanojen mukana leviää niin taudit kuin loisetkin. Sensijaan kokkideja on kaikkialla, niiden haittavaikutuksia voi torjua ennalta ehkäisemällä.

Kuinka testata kanojen hengitystiesairauksia?

Kanojen hengitystiesairauksiin liittyy useita mahdollisia taudinaiheuttajia. Yksinkertainen verikoe voi määrittää, mikä tai mitkä ovat syynä. Usein on niin, että mukana on useampi kuin yksi taudinaiheuttaja; yleisimmät ovat Mycoplasma Gallisepticum , Infectious Bronchitis , ART (AvianRhinoTracheitis virus) ja ILT ( Infectious LaryngoTracheitis virus )

Eläinlääkäri ottaa verikokeet ja samalla nielu- sekä kloaakkinäytteen, ruokavirasto tutkii näytteet.

Kokkideja on 8 eri lajia, joita 4 ärhäkkää. Kokkidoosi voi tulla luonnosta, kaverin kenkien mukana toisesta kanalasta tai kanasta joka muuttaa kanalaan. Voi olla että ystävälläsi on terveet kanat, hän käy teillä vierailulla, kävelee puutarhassa ja viikon kuluttua kanat sairastuvat. Kokkidioosi voi tulla tipun tai kanankin mukana. Syyttely ei tässä kohden auta, koska kanaloissa on kokkideja, kanat terveitä, koska ovat kannalle immuuneja. Kun uusi kanta pääsee toiseen kanalaan, se on tuhoisa. Silloin tarvitaan lääkäriä ja lääkkeitä, jotta taudista päästään. Introvitin K-200 auttaa kanan suolistoa selviämään taudista. Lääkärin määrämät lääkkeet on silti tarpeen. Kokkidioosia voi torjua stallrenilla kuivikkeissa. Itse sirottelen sitä myös tarhoihin. Mitään todisteita toimivuudesta en tiedä olevan ulkotarhoissa, mutta teen sen silti. Verinen uloste on 1 merkki kokkidioosista, mutta näkyvin on lintujen sulkien pöyhistyminen, ne on tavallaan kuin talitintit pakkasessa, sulat friseerattuina, kyhjöttävät paikoillaan ja laihtuvat. Kokkidioosi on alkueläin, se on loinen, joka hyökkää siipikarjan (ja myös monien muiden lajien) suolistoon. Se tuhoaa elinten kyvyn imeä ravintoa, jota kana tarvitsee selviytyäkseen. Sen johdosta linnut laihtuvat. Harjat voi vaalentua ja silmien ympärykset. Usein kokkidioosi kuolemia epäillään marekin tadeiksi, jos olisi tiedetty, että kokkidioosi, niin iso osa kanoista ja nuorikoista olisi pelastettu lääkkeillä. Mikäli kokkidioosi iskee, ei kannata kerätä siitosmunia. Kokkidioosi myös usein vähentää munintaa. Ennalta ehkäisynä voi käyttää juomavedessä Garvitalia, omenaviinietikkaa, stallrenia voi lisätä kuivikkeisiin. INTROVIT K-200 K-vitamiinilisä, jota käytetään K-vitamiinin puutteeseen tai suoliston loisinfektioihin (kuten kokkidioosiin) liittyvän verenvuodon hoitoon ja ehkäisyyn. Introvit K-200 -valmistetta käytetään myös vastalääkkeenä antikoagulanttimyrkytyksissä (esim. Jyrsijämyrkyt (jyrsijämyrkyt), lääkeamoliini (melilotus officinalis), sulfakinoksaliini).

IB (Infectious bronchitis) eli tarttuva keuhkoputkentulehdus

Se mitä olen tuosta lukenut, niin kanalan säännöllinen sumutus virkonilla puhdistaa ja desinfioi kanalan ilmaa, tappaa myös koronaviruksen, eli ib taudin ilmasta. Stallren on hyvä desinfioija kuivikkeissa, sandezia puhdistaa niin kuivikkeita kuin ilmaa. Ennalta ehkäiseviä, immuniteettia vahvistavia aineita: Garvital, Garlimix, Hepatavis, Aminogrow, INTROVIT ES-100.

Kana haukkoo henkeä, aivastelee...

Ruokavirasto:

IB eli tarttuva keuhkoputkentulehdus kuluu koronaviruksiin, tarttuu ainoastaan kanaan eikä muihin lintulajeihin. Aiheuttaja on koronavirus, josta on useita taudinaiheuttamiskyvyltään erilaisia viruskantoja. Kaikki kannat aiheuttavat hengitystietulehduksen, vaikka tropismissa (kohde-elin/elinhakuisuus) on eroja. Jotkut kannat ovat nefrotrooppisia eli munuaishakuisia aiheuttaen munuaiskiviä hengitystieoireiden väistyttyä.

Oireet

Taudin itämisaika on vain 18–36 tuntia. Taudin oireet kestävät lintuyksilössä 5–7 päivää ja parvessa 10–14 päivää, mikäli ei tule jälkitartuntoja.

Kaiken ikäiset linnut voivat sairastua. Kananpoikasille tartunta aiheuttaa silmien vaahtoamista, yskää ja nuhaa ja usein jälkitartuntana bakteeritulehduksia. Pikkupoikasilla IB-tartunta voi vaurioittaa munanjohtimia niin etteivät poikaset myöhemmin pysty munimaan. Kananuorikoilla tartunta voi mennä ohi ilman oireita. Muniville kanoille IB-tartunta aiheuttaa muninnan laskun ja munan laadun heikkenemistä. Kanat jotka istuvat pingviinien tavoin, näillä munat on voineet kertyä vatsaan.

Taudin määritys

Verinäytteistä voidaan tutkia vasta-aineita, joita tartunnan läpikäyneille linnuille muodostuu. Viruseristys tai viruksen osoitus PCR:llä on mahdollinen diagnoosin varmistamiseksi.

Leviäminen

IB-virus leviää horisontaalisesti eli suoran tai välillisen viruskontaktin kautta parvessa erittäin nopeasti ja siirtyy tuulen mukana kanalasta toiseen. Persistoiva infektio, jossa lintu levittää virusta aika ajoin, on mahdollinen. Virus tuhoutuu kuumennettaessa ja on herkkä yleisesti käytetyille desinfektioaineille.

Ennaltaehkäisy

Taudin leviäminen estetään noudattamalla yleisiä tautisuojausohjeita. Eläintautien torjuntayhdistys (ETT) antaa ohjeita siitä, miten voi suojautua IB-tartunnalta siipikarjan maahantuonnin yhteydessä.

Seuranta

Siipikarjan terveystarkkailussa seurataan verinäytteistä IB-vasta-aineita, jotta mahdolliset piilevät tartunnat todettaisiin ajoissa. Suomessa ei käytetä eläviä IB-rokotteita. Osalla siipikarjatoimijoista on kuitenkin käytössä inaktivoitu eli tapettu IB-rokote. ETT:n tuontiohjeiden mukaisesti tuontiparvia tutkitaan IB:n varalta.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

IB on levinnyt maailmanlaajuisesti aiheuttaen sekä munan- että broilerituotannolle suuria tappioita. Koska IB-viruskannat vaihtelevat, on uusien rokotteiden kehittäminen jatkuva haaste. Ruotsiin IB levisi vuonna 1994 ja pian sen jälkeen siellä aloitettiin säännölliset rokotukset IB:tä vastaan.

Huhtikuussa 2011 todettiin IB-tartunta munintakanalassa Etelä-Suomessa. Tilan kanssa tekemisissä olleiden tilojen ja muiden tilojen lintuja tutkittiin, ja IB-vasta-aineita todettiin lukuisissa harrastekanaloissa. Tutkimustulokset merkitsevät sitä, että tartunta on kiertänyt harrastekanoissa jo pidemmän aikaa.

Kesästä 2011 lähtien on tuotantopuolen siipikarjassa todettu IB-tartuntaa. Tästä johtuen eräät tuottajat ovat ottaneet käyttöön inaktivoidun IB-rokotteen. Tuotantosiipikarjasta eristetty IB-virus on ollut rokoteviruksen kaltainen.

Lisään tänne eri tautien kuvauksia kunhan aikaa riittää.

ILT eli tarttuva henkitorventulehdus

Tätäkin on parempi ennalta ehkäistä, samoin konstein kuin ib virusta.

Ruokavirasto:

ILT:n (tarttuva kurkunpään ja henkitorven tulehdus) aiheuttaja on herpesvirus, joka sairastuttaa pääasiassa vain kanan. Se voi tarttua myös fasaaniin ja riikinkukkoon.

ILT johtaa usein veri- ja limatulppaan, joka voi tukkia linnun henkitorven (tuuliputken), mikä johtaa linnun tukehtumiseen kuolemaan. ILT ei katoa koskaan ja voi palata stressin aikana. Kuten muutkin herpesvirukset, se on elinikäinen. ILT kana/kukko, levittää tautia kanalassa muihin kanoihin, vaikka se itse parantuisi, se kantaa tautia ja levittää sitä koko elinikänsä.

Oireet

Taudin itämisaika on yleensä 6–12 vuorokautta, mutta voi olla myös huomattavasti pidempi. Kaiken ikäiset kanat voivat sairastua, mutta täysikasvuisilla kanoilla oireet ovat voimakkaammat kuin poikasilla.

Parvessa ja yksittäisissä linnuissa tauti voi olla äkillinen, lievä tai oireeton. Sairaat linnut hengittävät nokka auki, hengitys rahisee, linnut yskivät jopa verensekaista limaa ja niillä on usein sierainvuotoa ja silmän sidekalvontulehdusta. Lisäksi munivilla kanoilla on muninnanlaskua (korkeintaan 40 %).

Oireita pahentavat samanaikaiset muut hengitystietartunnat. Osa linnuista voi kuolla tukehtumalla, kun lima ja veri tukkivat henkitorven. Oireiden kesto vaihtelee niiden vakavuuden mukaan 1–4 viikkoon. Yleensä linnut toipuvat parissa viikossa. Osa sairastuneista linnuista jää viruksen kantajiksi.

Taudin määritys

Akuutissa tautipurkauksessa diagnoosi voidaan tehdä usein oireilevista lopetetuista linnuista patologisanatomisesti ja histologisesti. Verinäytteistä voidaan tutkia vasta-aineita, joita tartunnan läpikäyneille linnuille muodostuu. Myös viruseristys tai viruksen osoitus PCR:llä on mahdollinen diagnoosin varmistamiseksi (ei tehdä Ruokavirastossa).

Leviäminen

ILT-virus leviää horisontaalisesti eli suoran tai välillisen viruskontaktin kautta. Yleensä tartunta tapahtuu sieraineritteiden välityksellä suoraan linnusta toiseen. ILT-virus säilyy vain lyhyen ajan isäntäeläimen ulkopuolella ympäristössä, josta se voi välillisesti ihmisten ja välineiden välityksellä kulkeutua eteenpäin aiheuttaen tartuntaa. Virus voi pysyä piilevänä (latenttina) isäntäeläimessä, kunnes stressin seurauksena viruseritys alkaa uudelleen. Virus tuhoutuu kuumennettaessa ja on herkkä yleisesti käytetyille desinfektioaineille.

Ennaltaehkäisy

Paras tapa ehkäistä lintujen tartuntaa on minimoida stressi, varmistaa, että eläintiheys ja ilmanvaihto ovat oikeat ja ostaa taudista vapaita lintuja

Taudin leviäminen estetään noudattamalla yleisiä tautisuojausohjeita. Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) tuontiohjeiden mukaan tuodut linnut tutkitaan ILT:n varalta 8 viikon iässä.

Seuranta

Siipikarjan terveystarkkailussa seurataan verinäytteistä ILT-vasta-aineita, jotta mahdolliset piilevät tartunnat todettaisiin ajoissa.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

ILT:tä esiintyy melko yleisesti harrastekanoilla niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Tuotantokanoissa Suomessa ei ole koskaan todettu ILT:tä.

Lisätietoa

• Näytteenotto-ohjeet siipikarjan tautitutkimuksiin
• Kanojen ja broilereiden terveystarkkailu- ja terveydenseurantanäytteet vuosina 2010-2019 (pdf)

Mycoplasma Gallisepticum (MG)

Tämäntyyppiset bakteerit voivat aiheuttaa hengitystiesairauksia kanoilla ja muilla siipikarjalla. 

Se liittyy usein turvonneisiin poskionteloihin, aivastukseen ja vaahtoutuviin vetisiin silmiin. Tietyissä tapauksissa se voi aiheuttaa nivelten turvotusta ja myöhemmin ontumista. Se voi tartuttaa munanjohtimen ja muuttaa näin munankuoren väriä ja laatua ja siten voimme siirtää sen munan kautta poikasille.

Kun kana on saanut tartunnan, se saa tartunnan koko elämänsä ajaksi; vaikka kliiniset oireet häviävät ajan ja hoidon myötä, ne ovat aina todennäköisiä taudin tartuttajia.

Mycoplasma tarttuu herkästi siitosmunien mukana tipuihin, näistä koko siipikarjaan.

Rinotrakeiitti (ART)

ART on pneumovirus, joka aiheuttaa pään turvotusta, poskionteloiden turvotusta, aivastelua ja vaikeissa tapauksissa hermosto-oireita.

Munajumi

Lintu vierailee yleensä pesälaatikossa pystymättä munimaan ja jatkaa jännitystä. Jos linnun vatsaa tutkitaan, muna voidaan usein tuntea.

Olen tässäkin asiassa täysin lukemani varassa, ei ole omakohtaista kokemusta.

Erityisen suuri muna on usein syynä siihen, että muna jumittuu

Hoito

Puhtaus on erittäin tärkeää, jotta munanjohtimeen ei pääse bakteereja, joten pese kätesi ennen kuin aloitat. Ensin tulee tutkia tuuletusaukko ja yrittää puhtaalla sormella varmistaa, että siellä on muna. Tuuletusaukkoon voidaan levittää oliiviöljyä, sitten vatsaa voidaan työntää kevyesti ja muna saattaa tulla ulos ilman suurempia ongelmia. Lämmin vesihaude noin 20 minuutin ajan voi auttaa. 

Jos et saa munaa ulos tällä tavalla, olettaen, että näet sen, sinun on rikottava se, jotta voit poistaa sen. Tee tämä tekemällä pieni reikä munan päähän ja valuta sitten muna. (voi olla hyödyllistä sekoittaa munankeltuainen ja valkuainen cocktailtikulla reiän läpi, jotta se valuu helpommin). Munankuori voidaan sitten rikkoa varovasti ja poistaa. Tietenkin on oltava erittäin varovainen tehdessä tätä ja lintua on pidettävä tukevasti, jotta se ei voi tempoilla ja aiheuttaa itselleen vammoja. Jos olet epävarma, vie lintu eläinlääkärille, joka voi auttaa.

Hoito

Lintu tulee sijoittaa hiljaiseen paikkaan, etäällä muista linnuista. On todennäköistä, että munanjohtimessa on ollut lihasvaurioita, jotka eivät ehkä koskaan toipu täysin, tai aiheuttaa  prolapsin  (oikein kutsuttu prolapsus), jossa osa munanjohtimesta "roikkuu" ja se on työnnettävä takaisin sisään.

Ontuminen

Ontuminen voi johtua useista eri asioista. Nyrjähdykset, jalan viiltojen tai sirpaleiden aiheuttamat tulehdukset, lonkan sijoiltaanmeno, lihasvauriot, puristuneet hermot ja ruokavalion puutteet.

Staphylococcus -bakteerit joka voi aiheuttaa turvonneen paiseen jalan alapuolelle. Harvempia ovat perinnölliset ongelmat. Nopeasti kasvavat lihakanat kärsivät jalkaongelmista niiden suuren koon/painon ja kasvunopeuden vuoksi.

Tenosynoviitti tai jännetulehdus voi olla yleisempää ja kivuliaampaa vanhemmille linnuille. Munuaissairaus aiheuttaa jalkojen ontumista tai menetystä, koska jalkoihin menevä hermo kulkee munuaisten läpi.

Vanhoilla linnuilla ontuminen voi johtua niveltulehduksesta. Mycoplasma synoviae , joka voi aiheuttaa kintereiden tartunnan, aiheuttaa ontumista ja Marekin tauti voi aiheuttaa linnun jalkojen menettämisen.

Joko toinen tai molemmat jalat osoittaa taakse tai sivulle, kana ei enää kävele.

Ontuminen vesilinnuissa

Vesilinnut voivat ontua, kun niillä on matoja. Hanhenpoikaset ovat erityisen herkkiä Gizzard-madolle ja ovat ainoa todella yleinen mato, joka voi aiheuttaa niille paljon haittaa. Pidä silmällä punertavan värisiä ulosteita.

Staphylococcus-infektio tunnetaan kanoissa melko hyvin nimellä Bumblefoot , joka johtuu alun perin jalkavammoista, mutta ankoilla ja hanhilla tämä voi olla aaiheuttaa jalan turvotusta, joka tuntuu kuumalta koskettaa ja saa linnun ontumaan. Jänteen vaipat saavat tartunnan ja niiden paraneminen voi kestää kauan.

Se vaikuttaa nuoriin hanhiin enemmän kuin aikuisiin, ja se voi johtua hyvin pienestä viillosta tai nyrjähdyksestä. Varmista, että linnuilla on puhdasta, lyhyttä ruohoa saatavilla, mutta myös vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävä pelletoitu ruoka, koska niiden pahentaa tilannetta. Kun lintu ontuu, rajoita jalan käyttöä rajoittamalla laidunaluetta ja yritä tarjota puhdasta vettä riittävän syvässä altaassa uimista varten, mikä voi auttaa toipumisprosessissa.

Amoksisilliini, laajakirjoinen antibiootti, injektoituna rintalihakseen, on ollut onnistunut hoito. Lievissä tapauksissa tarvitaan yleensä 5 tai 6 injektiota ja vakavimmissa tapauksissa jopa 10 injektiota. Tämä on reseptilääke, joten tarvitset ensin neuvoa eläinlääkäriltäsi.

Jos aikuinen ankka tai hanhi ontuu eikä turvotuksesta ole merkkejä, on ensin tarkistettava, että ne on äskettäin madotettu.

Vesilinnut voivat myös ontua niasiinin, biotiinin/B-vitamiinin puutteen vuoksi, mikä on harvinaista, jos rehu on tuoretta mutta yleisempi ongelma on, jos ruokavaliossa on kalsiumin ja fosforin epätasapainoa.

Varmista, että nuorille / kasvaville vesilinnuille (yli 5 viikkoa) ruokitaan oikein.

Puhdasta vettä tarjolle, Kulho sopii ihanteellisesti ankoille ja tavallinen ämpäri hanhille. Tämä rohkaisee niitä myös kastamaan päänsä veteen pitääkseen silmänsä puhtaina.

Munimattomilla aikuisilla tulee aina olla mahdollisuus saada vehnää ad-lib. Kerroksittain pellettejä tulisi tarjota, mutta drakeille/muille kerroksille vehnä muodostaa suurimman osan ruokavaliosta.

Vesilintujen tulee saada helposti vettä, eikä niiden tarvitse kamppailla päästäkseen veteen ja sieltä pois. Jos käytät kaukaloita, harkitse niiden hautaamista puoliväliin maahan helpottamaan pääsyä ja tai rampit mitä pitkin pääsevät veteen ja pois vedestä

Jos kuivikkeet ovat likaisia ​​ja märkiä, se voi aiheuttaa jalkojen pohjaan halkeamia ja hankaumia, jotka voivat tulla kipeiksi tai tulehtua.

Oireet: Voi olla äkillistä tai asteittaista ontumista. Nyrjähdykset aiheuttavat yleensä turvotusta, samoin kuin infektio. Ruokavalion puute aiheuttaa yleensä vapisevia jalkoja, jotka äkillisesti antavat periksi seistessä tai lyhyen lenkin jälkeen. Myös jalkoja voidaan taivuttaa tai vääntää kintereestä. Jalat voivat tuntua kuumilta ja näyttää turvonneilta Mycoplasma synoviaen tai Staphylococcusin vuoksi.

Hoito: Tutki jaloissa ja jaloissa vaurion merkkejä – viiltoja, naarmuja tai mustelmia. Tarkista jalan pohjasta paise (Bumblefoot) varalta. Tämä johtuu yleensä jalan pohjassa olevasta viillosta. Älä koskaan ota lintua kiinni jaloista, jalka voi erittäin helposti mennä pois sijoiltaan.

Muutoin terveitä lintuja voidaan pitää suljetussa tilassa, mutta mieluiten paikassa, jossa ne näkevät muut linnut, jotta ne eivät stressaa. Pidä linnut pienessä puhtaassa karsinassa tai häkissä (suuri koiran häkki on hyödyllinen tähän) rauhallisessa ympäristössä, jossa ne eivät säikähdä. Ruoki niitä oikealla  ruokavaliolla ja varmista, että ne saavuttavat sen helposti. Raikas vesi on välttämätöntä, tähän voidaan lisätä vitamiinijuoma.

Jos mahdollista, hanki vesilinnuille pieni puhdas karsina, jossa on taas rehu ja vesi helposti ulottuvilla, mutta myös puhdasta uimavettä helposti saatavilla – tämä voi todella auttaa jalkoja toipumaan. Pieni maahan haudattu amme, jossa on ramppi ulospääsyä varten, voi toimia hyvin.

Jos ongelmana on ruokavalion puutos, käytä välittömästi vitamiinilisää rehuun/veteen.  Nivelsairaudet voivat olla vakavia ja jopa kohtalokkaita, joten jos se ei ole ilmeinen tai pinnallinen ongelma, älä epäröi mennä eläinlääkäriin.

Käyrät varpaat

Poikaset saavat vinot varpaat jo varhaisessa iässä, yleensä parin viikon ikäisinä. He kävelevät varpaidensa sivuilla